Puikkojen kilinää

Mun vakiovarustus on sukkapuikot.
Ei tarvitse olla pitkäkään matka autolla, junalla, lentokoneessa, tai ihan missä vaan... Mulla on aina kudin mukana.
Aika-ajoin puikot vaihtuu koukkuun, mutta lankakerät kulkee aina mukana.
Palavereissa, koulutuksissa ja kotisohvalla kuuluu tasainen puikkojen kilinä.

Tästä on tehty tutkimuksiakin, kuinka neulominen rauhoittaa, rentouttaa ja auttaa keskittymään (niissä koulutuksissa ja palavereissa). Allekirjoitan tämän 110%!!!

Yritän aina kuvata kaikki neulomukseni, mutta välillä vaan unohtuu, kun on kiire antaa valmistunut työ eteenpäin.
Tässä muutama viimeisimmistä töistä:

Nämä kolme paria löysivät tiensä pukinkonttiin. Vasemmanpuoleiset musta-valkoiset anelmaiset valmistuivat sisarelleni. Tekihän tiukkaa olla lisäämättä jotain iloista väriä sekaan! :) Tilaaja kuitenkin halusi "hillityn" väriset. Lopputulos kuitenkin miellytti saajaansa, joka oli pääasia.

Kaksi muuta paria menivät mun Jussin sisarille. Nämä olivat onneksi myös mieleiset. :) Mission comleted!

Nämä mini-anelmaiset meni 2v. lahjaksi ihanalle prinsessalle. Pohjiin kirjoittelin nimen vielä jarrutöhnällä. Ei sukat eksy omistajastaan hoidossa ja kantaja pysyy pystyssä kovemmassakin menossa.
Sovituskuvassa mun reilu vuosi sitten tekemät ekat anelmaiset. Nää on yhä mun lempparit.

Tämä pari oli tilaustyö työkaverille. Miten voikin olla vaikea neuloa väriyhdistelmää, mikä ei omaa silmää niin miellytä. Pidän sinisestä, mutta jokin näissä tökki. Ehkä se oli se, että mulla oli 3 kerää, joita sai kokoajan selvittellä, kun vaihdoin väriä niin tiuhaan. Perus joustinneuleen olen viimeaikoina korvannut tuolla valepalmikolla. Se on kiva. :)

-Justiina 💕